lauantai 24. elokuuta 2013

Odotamma maanantaita, niin tietäisimme totuuden..

Vai onko se turhaa ja harhaa mutta silti odotamme. Maanantaita. Silloin on ultra, näemmä siis onko Nakin masussa elämää vai onko se täynnä ruokaa :) 

Koirani näyttää ennemmin minipossulta kuin mäyrikseltä, joten toiveissa olisi pikkunakit...


Päivitys tilanteeseen.. 
Ultrassa näkyi pikku nakkeja viidestä kuuteen. Sydänäänet kuului ja menojalkaa vipatti eli kaikki hyvin :)

lauantai 10. elokuuta 2013

Terassin häkitystä

Tämän päivän projekti oli terassin häkitys. Onneksi on auttavaisia ystäviä, jotka tulivat avustamaan tässä, en olisi millään saanut sitä yksin tehtyä, en ainakaan näin siistiä :)

Kyllä terassille verkkoa laitettaessa kissaa kiinnosti, että mitäs siellä kolme ihmistä oikein häslää ja olis punkenu koko ajan katsomaan mutta kun häkitys oli valmis niin on sen näköinen, et kiinnostaa joo samanverran kuin kilo kiviä :D

Ehkä Kisipau tässä päivien saatossa ymmärtää, että nyt voi mennä vapaasti sisään ja ulos eikä koko ajan joku ole perässä huutamassa, että eiiiiii sinne!! Enää puuttuu joku päivystysjakkara, josta se näkisi laitojen ylitse. Pitää sekin jotenkin sumplia, ehkä sitten kiinnostaa mennä partsille, kun näkee pihan tapahtumia.



Pienehkö päivitys tilanteeseen.. Kisipauta kyl kiinnostaa terassi mut eihän se voi sitä millään näyttää. Joten kun jäi kiinni ekalta tarkastuskierrokselta, nii tuli ovella vastaan, et PYH! minä mitään täällä ollut ja marssi häntä pystyssä sisälle. Toisella ja kolmannella kerralla jopa suvaitsi, että myös minä voin olla siellä ja nyt jo karjuu eteisessä, et pitäis mennä sen seuraksi ulos :D

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Odottelua..

Odottavan aika on pitkä ja sen olen jälleen kerran muistanut. JOS Hippavimpula on tiine, niin sitten mennään kohta jo puoliväliä siitä ajasta. Merkit kyllä antavat olettaa, että jotakin masussa tapahtuu tai sitten muuten vain hormoonit hyrräävät. Neiti Näpsänkäinen haluaisi koko ajan olla sylissä, vähintäänkin jaloissa pyöriä eikä hetkeksikään laske pois näkyvistä.
 
Myös ulkona haistellaan jokainen ruohonkorsi ja hiimaillaan ilman mitään kiirettä, ei edes lähdetä oravan perään, joka juoksee tien yli.. Perin kummallista! Yleensä Nakki säntää sen siliän tien oravan perään haukulla ja ties millä älämölöllä.

 
Myös ruokahalu on kasvanut eikä se nyt minun mielestä vielä mikään lihava ole. Vaikka aamulla tapaamamme koiratuttu sanoi, et kyl se muuten on lihonu ja tissitki kasvanu :D
Että mikähän emakko tästä tuleekaan..
 
Siispä odottelemma.. Syyskuun alussa on laskettu aika ja siihenhän on aikaa... aivan liian paljon.