Talossani on mini-emakko

Tai siltä se ainakin näyttää.. Ruokamäärää on pikkuhiljaa hilattu ylöspäin ja se näkyy heti. Sinne katosivat juuri saavutetut kylkiluut, kun vatsa senkun venyy ja vanuu. Toivon mukaan työnimellä "Ölliäiset" kasvavat masussa eikä tämä lihominen ole pelkkää hämäystä.

Merkit hivenen vaikuttaisivat siihen, että niitä Ölliäisiä olisi tulossa.. Neidille uni maistuu normaalia enemmän, ruokaakin saattaa jäädä syömättä (mitä ei ikänä tapahdu) ja hälle on tullunna myös kummallinen läheisyydentarve. Täytyy olla aina kun on mahdollista mahdollisimman lähellä ja liki. Yölläkin hiippailee viereen nukkumaan ja mielellään peiton alle lämpimään.

Ulkona palelee niin vimmatusti, ettei ilman takkia tarkene edes pikku pakkasilla, kun kylmä ilma tunkee lävitse luiden ja ytimien saaden pikku koiran tärisemään horkassa (tai sitten se vain filmaa keräten kaikki säälipisteet kotiin myhäillen tyytyväisenä, että sainpas huijattua).

Että Ölliäisiä odotellen..

Mitä kaapista löytyy -sämpylöiden ohje

(piti tunkea liian monta sämpylää samalle pellille, niin tältähän se sitten näyttää..)

1 pss kuivahiivaa
5 dl vettä
2 tl suolaa
3-4 rkl siirappia
2-3 dl kaurahiutaleita tai leseitä
2-3 raastettua porkkanaa
9-11 dl hiivaleipäjauhoja/vehnäjauhoja
(1dl ruisjauhoja)
0.5dl öljyä/voisulaa

Kaikki ovat noin määriä, lukuunottamatta vettä ja hiivaa. Ruisjauholla saa mukavan rapsakkaan pinnan sämpylöihin. Porkkanat olen raastanu aikaslailla hienoksi raasteeksi ja lisännyt ne taikinaan mehuineen päivineen. Vaihtoehtoisesti öljyn/voisulan voi lisätä myös loppuvaiheessa. Jos ei löydy siirappia, sen voi korvata hunajalla taikka sokerillakin.

Liuota ensin hiiva kuumaan veteen; lisää suola, siirappi, raastettu porkkana ja kaurahiutaleet (sekä ruisjauho).
Sekoita. Lisää arviolta kolmannes jauhoista. Sekoita. Lisää taas sopivasti jauhoja sekä öljy ja eikun alustamaan. Helpoitenhan se kävisi yleiskoneella mutta ellei omista sellaista, niin eikun sormet taikinaan ja vaivaamaan. Tovin väänneltyäsi ja käänneltyäsi taikinaa jätä se kohoamaan vedottomaan ja lämpimään paikkaan liinan alle n.20-30minuutiksi.

Sitten lisää jauhoja ja jatka vaivaamista, kunnes taikina sopivasti irtoilee kulhon reunamilta. Sen jälkeen jaat taikinan kahteen osaan ja pyörittelet niistä pötkylät, jotka jaat mieleisesi kokoisiksi sämpylöiksi, jotka pyörittelet ja nakkaat pellille. Ja pellillä voi antaa vielä kohota 10-15 minuuttia.

Paistetaan 225'C:ssä noin 15-20min, paistoaika riippuu paljolti sämpylöiden koosta.

Kait sitä vois periaatteessa laittaa vaikka sun mitä näihin, porkkanaraasteen tilalle tahi lisäksi. Vaikka aurinkokuivattuja tomaatteja, fetaa, juustoraastetta..

Sämpylöitä ja sirkushuveja

Mikälie viiraus tuli, että pitikin alkaa väsätä sämpylöitä.. Johan tuosta edelliskerrasta onkin aikaa sen verran, ettei edes muista. Löysin hyvän ohjeenkin, jota piti tietennii vähän soveltaa. Tiedä sitten mitä niistä tulee. Ja olihan mulla toki kaksi apuria, Lumikki ja yksi pieni kääpiö tarkastamassa, että varmasti sämpylät onnistuu. Valitettavasti eivät saaneet maistiaisia taikinasta kuin minimaalisen vähän koska mikään hiivataikina ei tee hyvää koiranmassulle. Siitä muistuukin mieleen edesmenneen Alpo-airiksen tempaus, hää päätti hotkaista pöydältä pellillisen verran kohoamassa olleita pullia ja sen jälkeen koiraa vietiinkin aika haipakkaa (ulos oksentamaan). Oksennuksen määrästä päätellen näytti siltä kuin koiraparka olisi niellyt vähintäänkin saavillisen taikinaa. Säästyimmä eläinlääkärireissulta mutta sen jälkeen pullat kohosivat astetta korkeammalla ja valvotun silmän alla.

Yksi pieni kääpiö eli Nakki toivoo, että putoa, putoa, putoa oi yksi makoisa sämpylä..

Mä ottaisin yhden sämpylän kera juuston ja voin

Nakin onni ja autuus

Juuri kun Nakin laihdutuskuuri alkoi tuottaa tuloksia, niin se täytyy lopettaa ja ruokamäärää pikkuhiljaa alkaa nostamaan koska kovin toivomma, että on tulossa pikku-nakkeja :) Ruokamäärän nostamisesta Nakkis ei liene ole pahoillaan, sitähän se on odottanutkin viime viikot lähes "nälkäkuoleman" partaalla. Voi sitä onnea ja autuutta lihapatojen äärellä!

Lumikin kanssa olemma löytäneet aika hyvin kultaisen keskitien ruokamäärissä vaikka vielä löytyy siltäkin vähän laihdutettavaa.. Mutta silmä on kirkas, turkki kiiltää ja töppösissä riittää vauhtia kuin nuoressa neidissä konsanaan vaikka ikäneito alkaa ollakin, niin eiköhän ne humppakahvatkin ajan kanssa lähde.

Alakulosta viis

Jaa.. Siis että vai on koirien ilmeet surullisia? Jos tässä olisi vähän vastapainoa apatiaan..



Ikiiiinä ei olla ruokaa saatu..

Kaksi maailman muka nälkäisintä karvakuonoa kerjäämässä murkinaa rinnan alle, kun aivan ovat juuri nääntymässä.. Linssin toisella puolen emäntä itse herkuttelee ameriikkalaisilla pannukakuilla kera kurpitsakanelihillon ja kermavaahdon. Maiskis, maiskis!



Laihdutuskuuri

Kuinka voikaan olla vaikeaa laihduttaa yhtä pientä koiraa.. Vaikka miten antaisit sille tosi tosi tosi vähän lihaisaa ruokaa ja antaisit enemmän kasviksia. Nää koirat on muutaman kuukauden syöneet raakaa ruokaa eli onko se nyt sitte barffausta hianosti sanottuna. Silti koira on kuin nakin kuoreen sullottu lenkkimakkara, jonka läskit hyllyy puolelta toiselle sen lätystäessä eteenpäin. Ja kylkiluut, ne ovat kadonneet.. jonnekin. Siis kyllähän ne siellä on ja löytyvät pienen kaivelun tuloksena. Mutta että niiden pitäisi tuntua ilman kaivelua. Hiphurraa! sanon minä. Ja jo pelkästä ruoan näkemisestä koira turpoaa ylitsepääsemättömiin mittoihin. Tai ainakin minusta tuntuu siltä..

Nakkis-neidin kanssa on ollut aina vähän ongelmaa, ruoan kanssa. Ei sen puolelta, että se olisi jotenkin nirso tai allerginen jollekin. Kaikkea muuta! Sille maistuu lähes kaikki mitä sille tarjotaan tai mitä tippuu pöydältä.
Se ei saa herkkupaloja kuin kerran päivässä arviolta peukalonkynnen kokoisen namin, kun lähden töihin. Siitä se ei voi lihoa. Käydään lenkillä kolme kertaa päivässä. Pari kolme kertaa viikossa pidempi lenkki. Ehkä urheilu on se, mitä pitäisi lisätä liikakilojen karistuksessa. Suunnittelin ostavani juoksumaton vain ja ainoastaan koiralle mutta turkales, kun ne ovat niin kalliita. Siinä oliskin NakkiHimpulalle juoksemista, jos laittaisi makkaranpalan nenän eteen ja kone käyntiin.. Voin kuvitella sieluni silmin Nakin juoksumatolla jo herpaantuneena ja ärsyyntyneenä päästelemässä ties ja mitä ulvahduksia ja haukkumisia koska vaikka miten kovaa juoksisi makkaranpala ei lähenisi yhtään eikä siitä saisi otetta..

Tällä viikolla alkoi taas yhden sortin laihdutusjakso, minimimäärä ruokaa ja lisää ulkoilua. Ja mitä siitä on seurannut? Jos otat askeleenkin keittiön suuntaan, hyökkää pieni koira eteisestä keittiöön häntä heiluen: JEE! Mä saan ruokaa! Ruokaa! Ruokaa! Ja kun meneekin aivan muualle kuin keittiöön, niin masentunut pikku koira kääntyy niiltä kannoiltaan ympäri ja raahustaa maansa myyneenä häntä alhaalla, kuono lattiaa viistäen takaisin petiin eteiseen. Ja jos taas menetkin keittiöön ja avaat vielä jääkaapin oven, niin ennenkuin ehdit sanoa juuta tai jaata, niin on jaloissa yltiöpäisen iloinen pikku koira häntää heiluttamassa ja kuolaamassa: Ruokaa..aa..aa.. MÄ KUOLEN NÄLKÄÄN!!

Mutta toivottavasti tämänkertaisen laihdutuskuurin tuloksena olisi aavistuksen verran laihempi otus ja että löytäisimme sen kultaisen keskitien ruoan määrässä, joka on huomattavasti paljon vähemmän kuin viitteelliset määrät tän kokoiselle mörssärille.