Noin kello kuuden kohtaus

Käytin muutamana päivänä perättäin Nakin lenkillä illalla kuuden pintaan ja sekös ajasti kellonsa sitten siihen aikaan. Töiden jälkeen käydään pikapissalla talon nurkalla ja äkkiä sisälle. Sitten kun kello alkaa lähetä kuutta ja varsinkin sen jälkeen alkaa essuntassun ralli eteisen ja missä millonkin olen -paikan välillä tai sitten nyristään ja huokaillaan vieressä, jos mitään ei tapahdu (kuten nyt). Ehkäpä täytynee lopettaa blogin päivitykset ja lähteä Narina-Nyyrikin kanssa ulos..
(Kuvat eiliseltä kello kuuden kohtaus -lenkiltä)

Polku, joka vie pellolle, sinne Nakin lempipaikkaan..

Ja polun varrelta löytyneitä kukkasiakin piti tsuumailla :P

Hauskoja pötkylöitä nuo heinät

Ja kun peltoa on tovi nuuskuteltu, niin oltaisiin sitten valmiita lähtemään vaikka kotiin.

Nakin onnenpäivä on...

...Silloin, kun käydään Kennelrehun autolta hakemassa seuraavien viikkojen murkinat. Tällä erää mukaan tarttui broilerin siipiä, naudan putkiluita sekä nautasikajauhelihaa.

Ja kun broilerinkin siivet tulevat pakasteena, tällä erää n.9kg, kolmena levynä, ne täytyy hakata lattiaa vasten irti toisistaan jotta ne saisi pienempiin pusseihin pakastimeen. Ja voi sitä sotkun määrää mitä siitä seuraa, keittiön lattia on aina jotakuinkin kuin teurastuksen jäljiltä! Kirves olisi näppärä tässä kohtaa ei tarviis sotkea koko huushollia broilerilla, kun sais nätisti pilkottua levyt ja eikun pakastimeen.

 Ja tottakai Nakkis on kärkkymässä ties ja minne sinkoilevia siipiä, että jos kävisi tuurintynkyrä ja joku niistä tulisi likipitäen lähelle, niin sen voisi napata ja juosta äkkiä karkuun herkuttelemaan jonnekin kauemmas. Tällä erää Nakilla kävi tuuri pari kertaa koska en ehtinyt napata siipeä siltä pois ennenkuin se livahti eteiseen siipi suupielessä.

Maiskis maiskis siipiä

Auringonpalvoja



Nakkis tuumi, että missäs kaikki juomat ja pikkunaposteltavat on..? Muutenhan tässä on oikein lämmin ja mukava paikka, aivan kuin piitsillä konsanaan..

Heijastuksia

Sorsilla ei kyl järki päätä paljon pakottanu, kun uskaltautuivat tosi lähelle uiskentelemaan vaikka ehkä apauttiarallaa viiden metrin päässä Nakkis tuijotti perin intensiivisesti niitä molempia, että tuostapa paistit nappaisin jos kiinni saisin..

Ja vielä yhteiskuva emännän kanssa

Ja pakolliset taidekuvapläjäykset. Tsihhih!

Sekä yksi pakollinen koirakuva koska kertoohan tämä blogi oikeastaan Nakista, joka tällä erää lintubongauksen ohella kävi heittämässä talviturkin pois mutaisessa ja pahalta haisevassa lammessa :P

Päivä Helsningissä

Olimma tyttösten kanssa Helsningin Pop up -ravintolapäivillä lauantaina. Aurinko paistoi, lämmintä riitti ja tarjoilut olivat herkullisia. Tuli käveltyä kilometri jos toinenkin ruoan perässä mutta viis siitä, haaskoo olj.

Nakin temppukoulu osa II

Kaikkeen Nakki joutuukin.. Tällä erää harjoittelimma tassun antoa vuorotellen käskystä sekä perinteistä kuolemistemppua. Alkuun menikin ihan hyvin, Nakkis antoi sen tassun jonka pyysin mutta loppua kohden se vaan kellahti aina kyljelleen ja antoi sen tassun, joka sattui olemaan lähimpänä minun kättä. Noo.. Sinnepäin ainakin.

Kuolemistemppukin onnistuu heti käskystä eikä vasta viidennellätoista kerralla kuten alkuun. Koska eihän tämä vatipääksikin kutsuttu metsästyskoira voinut ymmärtää heti, että mitä milläkin käskyllä tarkoitetaan..

Nakki piti myös tärkeänä, että namipussi on lähellä koska muutoinhan olisi voinut jäädä täysin nameitta! Kun siirsin namit kauemmas, temppujen tekeminenkin loppui siihen :D

Njääh. Tassu tänne, tassu sinne, tassut mitenpäin vain..

Namipussin viereen on mukava kellahtaa..

Nakin loppukaneetti oli ilmiselvästi, että sää ja sun temppus! Mää teen ne vaan, et saisin herkkuja.

Nakin uusi vanha peti

Kävimmä eilen H:n katsastamassa Nakille valjaita Mustista&Mirristä. Juoksutan sitä fillarilla niin valjaat olisivat niskalle ja selälle hivenen paremmat kuin kaulapanta. Mitään valjaita ei tarttunut mukaan koska Nakkis ei ollut mukana sovituksen kannalta mutta ainakin sieltä löytyi sellaisia vaihtoehtoja, joiden arvelin olevan hyviä. Sitten muistin liikkeessä ollessa, että Nakilla ei ole kunnollista ja siistiä petiä, niitäkin katselimma mutta kovin tuntuivat olevan hinnoissaan. Joten ne jäi mietinnän alle.

Tullessamme sieltä H sanoi, jotta hää oli jostain sisustuslehdestä lukenu, että jollekin koiralle oli tehty peti vanhasta matkalaukusta. Ja siitäkös se idea sitte lähti.. Tänään kävin tonkimassa varaston syövereitä koska mulla oli jokin olettamusarvo, että mulla olis kaksikin vanhaa matkalaukkua varastossa ja olihan niitä. Toisessa oli jotain roinaa sisällä ja toinen tyhjä ja varsin sopiva pikku-Nakin pediksi. Jotta eikun tyyny pohjalle ja avot, valmis peti eikä maksanu mittää. Nakkikin kelpuutti sen, kömpi heti alkajaisiksi siihen ja kävi nukkumaan. Tuo kansi jää kyllä vähän arvoitukseksi, että millähän sen saisi siististi pois, ettei se joku kerta kopsahda Nakin niskaan..