Siivouspäivä

Olen katsellut jo jonkin aikaa keittiön lattiaa, että se on likainen vaikka sitä kuinka pesisi kerran jos toisenkin kerran viikossa tavan pesuaineilla, niin lika ei vaan lähde. Tänään arvelin sitten, että otetaan astetta kovemmat aineet käyttöön ja eikun kloritilla sekä juuriharjalla jynssäämään lattiaa. Ja kyllähän se puhdistui, vesi oli aivan harmaata. Että miten lähtikin niin likainen vesi. Yök! Mutta pulmaksi lähinnä muodostui nämä rakkaat lemmikit. Jouduin tuon tuostakin hätistelemään molempia pois pesualueelta. Nakki tajusi lopulta sentään pysyä eteisen puolella ja odotti nätisti, että koska saa tulla..

Mutta tämä toinen karvakasa.. öhöm. Tai siis jalosukuinen rotukissani ei tuon taivaallista ymmärtänyt, että nyt ei voi olla keittiössä koska keittiön lattiaa p-e-s-t-ä-ä-n. Mutta kaikesta huolimatta siinä se tepasteli essuntassun kuin maailman omistaja ja kehtasi vielä mouruta mennen tullen. Ja mikä siinä kloritissa sitten kiehtookin kissoja tai tätä kissaa (koska tätä ei tapahdu silloin, kun pestään tavallisella pesuaineella) mutta kissa kurnau päätti tulla kieriskelemään juuri pestylle ja vielä märälle lattialle. Luulisi sen olevan inhaa, kun turkki kastuu, unohtamatta töppösiä. Mutta ei! Siinä se kieriskeli ja puski lattiaa.. 

(Kahjo katti, sanon minä!) 

Jos nyt taas koiriin verrataan, niin ne sentään ymmärtää puhetta, että tänne ei nyt tulla ja piste. Mutta kissat.. Ota näistä selvää, kun ovat niin itseriittoista väkeä eiku siis.. ;) :D

Ööö.. Onko tuo kissa kasvattanut talviturkin vai miksi se näyttää töppöjalkaiselta ja lihavalta  :D

Mitä tekisimmekään ilman lemmikkejämme?

Kukaan ei olisi valitsemassa musiikkia kanssamme..

Eikä avustamassa harrastuksissamme..

Maailmassa monta ihmeellistä asiaa..

Ne hämmästyttää ja kummastuttaa pientä kissakulkijaa..

Kisi Kurnauskis oli aivan ihmeissään tipiliitäjistä, jotka napottivat paria metriä ylempänä kuin hää itse. Niitä piti sitten tuijotella kuin lehmä uutta porttia. Ja se vasta pelottavaa olikin, kun ne lensivät aivan läheltä, tiedä vaikka olisivat hyökänneet pikkukisun päälle aivan syyttä suotta.. 

Mutta eihän kaupunkilaiskisu voi tietää, että mitä tehdä, kun kohdataan lintu vai pitäisikö sen luontaisen saalistusvietin herätä henkiin ikäänkuin puun takaa? Vai onko se jalostettu niin tyhmäksi (kuten eräässä nettikeskustelussa mainittiin ragdollista), ettei se vain nyt tässä tapauksessa käsitä käsitettä lintu?

Kisipau tykkää katsella

Kovin on ollut koira/luontopainotteisia nämä aiemmat poustaukset, joten laitetaanpas nyt jotakin Kisipausta.

 

Hassua kissaa kiinnostaa kaikki sattuva ja tapahtuva. Mm. kun olen tässä koneella, niin yleensä se tulee hurisemaan näytön eteen ja lähes tulkoon näppiksen päälle, Purnauskis! Minä olen IHANA kisipau, rapsuta minua vähän korvan takaa.. Ja jos niin ei tapahdu, niin alkaa marssi essuntassun tämän valtaisan tietokonepöydän päällä, unohtamatta kummallista rääkymistä (miten voikin kissasta lähteä sellainen ääni!) ja lopulta hypätään loukkaantuneena lattialle ja lähdetään häntä viuhuen toisaalle.

 

 Se tykkää myös herättää minut joka maanantai-aamu neljältä tahi viimestään puoli viisi. Kysyn vaan, että mistä se tietää, että on juuri maanantai??! Ikäänkuin ei olis muutenkin vaikeaa herätä kuudelta viikonlopun jäljiltä, niin sitten tulee kisikurnauskis karjumaan aamutuimaan. Käy herättämässä minut ja luikkii karkuun karjumaan joko eteiseen tai keittiöön.. En ole tosin vaivautunut nousemaan sängystä katsomaan, että mikä on ongelma. Ehkä joku kissaihminen osaisi valaista tällaista koirien kieltä puhuvaa ihmistä ;) Kissan tulee sanoa nätisti nau tai mau ;D

 

Tää Kisipau tykkää myös päivystää. Aivan sama missä kunhan näkee kaikkialle tai ainakin mahdollisimman paljon joko asunnon tai ulkopuolisen elämän tapahtumia. Paras paikka oli kiipeilyteline keittiön ikkunan edessä mutta se lurjus repi minun uudet verhot, niin se häksätin läks kuuseen siitä. Nyt saa kelvata Nakin päivystysjakkara olohuoneen ikkunan edessä.

En kyllä tiedä mitä se ikinään näkeekään mutta se vain tykkää katsella, oli verhot edessä tai ei..

 

 

 

 

Laiskan naisen sämpylät

Mitä tehdä, kun kaappien kätköistä löytyy vaivaiset kuusi kiloa jauhoja? Kukaliekin ne ostanut sinne mutta niille olisi tehtävä jotakin ennenkuin ne kävelee vastaan vaikka aamukahvia juodessa. Mikä pölläkkä siitä tulisikaan, jos ne kaikki hyökkäisivät kerralla kaapista ulos..

 

Siispä eikun sämpylätaikinan tekoon. Vaivattu ja alustettu taikina kohoamaan ja tekemään siksi aikaa jotakin muuta. Ja kuinkas ollakaan, kaikkihan on mahdollista kun kyseessä olen minä. Unohdin totaalisesti koko sämpylätaikinan ja siellä se kohoili kolmatta tuntia. Ja miten iskikään valtaisa laiskuuskohtaus enkä olisi millään jaksanut tehdä koko taikinalle muuta kuin kaataa roskiin mutta eihän hyvälle taikinalle niin soisi tehtävän.

 

Mutta kuinka mieleni syövereistä muistuikaan sisareni T:n tapa tehdä sämpylöitä. Taikina kaulitaan ja painellaan Ikean suurella lasilla pyörylöitä taikinaan, kas näin:

 

Ja sitten pellillinen uuniin..

 

 

..Ja eikun maistelemaan laiskan naisen sämpylöitä

 

Ja tähän meni aikaa ehkä kymmenisen minuuttia, siis jos ei lasketa toki paistoaikaa, joka sekin oli tietenkin lyhyempi tällaisilla lättysillä kuin normaalikokoisilla sämpylöillä.

 

Toki myös leipomusmaisteri Nakki sai omansa..

 



 

Heti kun selkäin käännän, niin..

Ja mitä mä taas näin?? Heti kun selkäni käännän, niin Nakkis valtaa sohvan.. Ehkä syy oli tällä kertaa kisipaussa, joka napottaa päivystysjakkaralla mutta silti.. Min sohvan tyynyistä ei ole kohta mitään jäljellä, kun Nakkimörssäri lätistää ne.

 

 

 

Taidekuvapäivä

 

Kävimmä Nakin kanssa iltalenkillä tutussa ja turvallisessa metsikössä tässä lähellä ja kun Nakki keskittyi hajujen haisteluihin ja lammessa läträämiseen, niin emäntä otti taidekuvia ties ja mistä (ja joita ei tarvitse ymmärtää mutta viis siitä :D)..

 

 

 

Ja reilun puolen tunnin metsäsamoilu/uintiretken jälkeen Nakkis oli vähän väsynyt ja rötkötti taasen kielletyllä alueella eli sohvalla, kas näin: