Videopoustaus :)

Nassikat pääsivät esiintymään videopoustauksen myötä :)
Ja että pikkupennutko hiljaisia? Äitiinsä ovat tulleet pienet narinanyyrikit :D

Ja toinen vähän valoisampi otos, jossa näkyy useampi penska :)

Eipä näistä oikein tässä vaiheessa saa muita kuvia kuin joko nukkumassa tai syömässä =)

Kisipau mököttää

Hildalle on lähes armoton kielto mennä makkariin koska se on tätä nykyä pentuhuone. Makkariin, jossa se on saanut nukkua yönsä mamman viekussa. Joten Hilda mököttää. Miksi se ei saa enää mennä siihen huoneeseen, jossa nukkui yönsä ennen?! Iltaisin se käy raapimassa ovea ja naukumassa perin surkeasti oven takana, lopulta luovuttaa koska ovi ei kaikesta huolimatta aukene..

No tänään sitä vähän armahdettiin, se sai tulla ovelle katsomaan, että mikä meininki makkarissa oikein onkaan eikä Hippukaan sitä ajanut pois ehkä vain mulkoili alta kulmiensa, että varo henkees, jos kosket mun mukuloihin.

No pitäköön sitte pentunsa, evvk!

Ja kaikesta mökötyksestä huolimatta koisavauvvat kasvavat hirmuisen nopsasti. Pieninkin pentu alkaa ottaa kiinni kanssa sisaruksiaan, joten hyvältä näyttää :) Ja pieni varoituksen sana kaikille, näitä koiranpentukuvia varmaan tulee tänne useammin kuin ikinä koskaan olen päivittänyt blogiani :D

Hiimunen nääkä

Pikkunenu ja isonenu :)

Sisareni M myös toi lapsosille jo leluja, että on niitäkin nyt sitten valmiina :)

Pieniä nakkeja :)

Viime yönä niitä sitten tuli kuusi pöntiäisen pentua, kaksi poikaa ja neljä tytöntylleröä :) Kolme ruskeaa ja yksi musta tyttö ja toinen pojista on musta ja toinen ruskea. Synnytys meni hyvin, pennut näytti tulevan suht helposti ulos. Viimeisin pentu oli vähän vaisu mutta nyt sekin on parempaan päin menossa.

Tässäpä muutama otos lapsukaisista :)

Viimeinen viikko

Näyttää olevan aika tuskaisaa Nakille, kun laskettuun aikaan on alle viikko jäljellä. Pennut melskaa masussa aikalailla, joten sekin varmasti vaikuttaa siihen. Mitenkäänpäin ei ole hyvä ja asentoa täytyy vaihtaa koko ajan. 

Lenkilläkään ei jaksaisi hippasta kuin äkkiä talon nurkalle pissalle ja sitten sisälle mutta oon yrittäny viedä vähän pidemmälle siitäkin huolimatta. Kirjaimellisesti raahannut koska rouva ei suostuisi liikkumaan metriäkään asionninsa jälkeen.

Suurin osa Nakin ajasta menee nukkumiseen ja kohta täytyy varmaan kantaa sisälle tullessa noi onnettomat kolme rappusta, kun maavara alkaa loppumaan ja masu osuu portaisiin. Sen täytyy jo nyt miettiä vähän aikaa, että mitenkä sitä kiipeäisi portaat.

Toivottavasti nyt menisi tämä loppuaika hyvin, ettei tulis mitään ylläreitä..

Odotamma maanantaita, niin tietäisimme totuuden..

Vai onko se turhaa ja harhaa mutta silti odotamme. Maanantaita. Silloin on ultra, näemmä siis onko Nakin masussa elämää vai onko se täynnä ruokaa :) 

Koirani näyttää ennemmin minipossulta kuin mäyrikseltä, joten toiveissa olisi pikkunakit...

Päivitys tilanteeseen.. 

Ultrassa näkyi pikku nakkeja viidestä kuuteen. Sydänäänet kuului ja menojalkaa vipatti eli kaikki hyvin :)

Terassin häkitystä

Tämän päivän projekti oli terassin häkitys. Onneksi on auttavaisia ystäviä, jotka tulivat avustamaan tässä, en olisi millään saanut sitä yksin tehtyä, en ainakaan näin siistiä :)

Kyllä terassille verkkoa laitettaessa kissaa kiinnosti, että mitäs siellä kolme ihmistä oikein häslää ja olis punkenu koko ajan katsomaan mutta kun häkitys oli valmis niin on sen näköinen, et kiinnostaa joo samanverran kuin kilo kiviä :D

Ehkä Kisipau tässä päivien saatossa ymmärtää, että nyt voi mennä vapaasti sisään ja ulos eikä koko ajan joku ole perässä huutamassa, että eiiiiii sinne!! Enää puuttuu joku päivystysjakkara, josta se näkisi laitojen ylitse. Pitää sekin jotenkin sumplia, ehkä sitten kiinnostaa mennä partsille, kun näkee pihan tapahtumia.

Pienehkö päivitys tilanteeseen.. Kisipauta kyl kiinnostaa terassi mut eihän se voi sitä millään näyttää. Joten kun jäi kiinni ekalta tarkastuskierrokselta, nii tuli ovella vastaan, et PYH! minä mitään täällä ollut ja marssi häntä pystyssä sisälle. Toisella ja kolmannella kerralla jopa suvaitsi, että myös minä voin olla siellä ja nyt jo karjuu eteisessä, et pitäis mennä sen seuraksi ulos :D

Odottelua..

Odottavan aika on pitkä ja sen olen jälleen kerran muistanut. JOS Hippavimpula on tiine, niin sitten mennään kohta jo puoliväliä siitä ajasta. Merkit kyllä antavat olettaa, että jotakin masussa tapahtuu tai sitten muuten vain hormoonit hyrräävät. Neiti Näpsänkäinen haluaisi koko ajan olla sylissä, vähintäänkin jaloissa pyöriä eikä hetkeksikään laske pois näkyvistä.

 

Myös ulkona haistellaan jokainen ruohonkorsi ja hiimaillaan ilman mitään kiirettä, ei edes lähdetä oravan perään, joka juoksee tien yli.. Perin kummallista! Yleensä Nakki säntää sen siliän tien oravan perään haukulla ja ties millä älämölöllä.

 

Myös ruokahalu on kasvanut eikä se nyt minun mielestä vielä mikään lihava ole. Vaikka aamulla tapaamamme koiratuttu sanoi, et kyl se muuten on lihonu ja tissitki kasvanu :D

Että mikähän emakko tästä tuleekaan..

 

Siispä odottelemma.. Syyskuun alussa on laskettu aika ja siihenhän on aikaa... aivan liian paljon.