Auringonpalvoja



Nakkis tuumi, että missäs kaikki juomat ja pikkunaposteltavat on..? Muutenhan tässä on oikein lämmin ja mukava paikka, aivan kuin piitsillä konsanaan..

Heijastuksia

Sorsilla ei kyl järki päätä paljon pakottanu, kun uskaltautuivat tosi lähelle uiskentelemaan vaikka ehkä apauttiarallaa viiden metrin päässä Nakkis tuijotti perin intensiivisesti niitä molempia, että tuostapa paistit nappaisin jos kiinni saisin..

Ja vielä yhteiskuva emännän kanssa

Ja pakolliset taidekuvapläjäykset. Tsihhih!

Sekä yksi pakollinen koirakuva koska kertoohan tämä blogi oikeastaan Nakista, joka tällä erää lintubongauksen ohella kävi heittämässä talviturkin pois mutaisessa ja pahalta haisevassa lammessa :P

Päivä Helsningissä

Olimma tyttösten kanssa Helsningin Pop up -ravintolapäivillä lauantaina. Aurinko paistoi, lämmintä riitti ja tarjoilut olivat herkullisia. Tuli käveltyä kilometri jos toinenkin ruoan perässä mutta viis siitä, haaskoo olj.

Nakin temppukoulu osa II

Kaikkeen Nakki joutuukin.. Tällä erää harjoittelimma tassun antoa vuorotellen käskystä sekä perinteistä kuolemistemppua. Alkuun menikin ihan hyvin, Nakkis antoi sen tassun jonka pyysin mutta loppua kohden se vaan kellahti aina kyljelleen ja antoi sen tassun, joka sattui olemaan lähimpänä minun kättä. Noo.. Sinnepäin ainakin.

Kuolemistemppukin onnistuu heti käskystä eikä vasta viidennellätoista kerralla kuten alkuun. Koska eihän tämä vatipääksikin kutsuttu metsästyskoira voinut ymmärtää heti, että mitä milläkin käskyllä tarkoitetaan..

Nakki piti myös tärkeänä, että namipussi on lähellä koska muutoinhan olisi voinut jäädä täysin nameitta! Kun siirsin namit kauemmas, temppujen tekeminenkin loppui siihen :D

Njääh. Tassu tänne, tassu sinne, tassut mitenpäin vain..

Namipussin viereen on mukava kellahtaa..

Nakin loppukaneetti oli ilmiselvästi, että sää ja sun temppus! Mää teen ne vaan, et saisin herkkuja.

Nakin uusi vanha peti

Kävimmä eilen H:n katsastamassa Nakille valjaita Mustista&Mirristä. Juoksutan sitä fillarilla niin valjaat olisivat niskalle ja selälle hivenen paremmat kuin kaulapanta. Mitään valjaita ei tarttunut mukaan koska Nakkis ei ollut mukana sovituksen kannalta mutta ainakin sieltä löytyi sellaisia vaihtoehtoja, joiden arvelin olevan hyviä. Sitten muistin liikkeessä ollessa, että Nakilla ei ole kunnollista ja siistiä petiä, niitäkin katselimma mutta kovin tuntuivat olevan hinnoissaan. Joten ne jäi mietinnän alle.

Tullessamme sieltä H sanoi, jotta hää oli jostain sisustuslehdestä lukenu, että jollekin koiralle oli tehty peti vanhasta matkalaukusta. Ja siitäkös se idea sitte lähti.. Tänään kävin tonkimassa varaston syövereitä koska mulla oli jokin olettamusarvo, että mulla olis kaksikin vanhaa matkalaukkua varastossa ja olihan niitä. Toisessa oli jotain roinaa sisällä ja toinen tyhjä ja varsin sopiva pikku-Nakin pediksi. Jotta eikun tyyny pohjalle ja avot, valmis peti eikä maksanu mittää. Nakkikin kelpuutti sen, kömpi heti alkajaisiksi siihen ja kävi nukkumaan. Tuo kansi jää kyllä vähän arvoitukseksi, että millähän sen saisi siististi pois, ettei se joku kerta kopsahda Nakin niskaan..

Ei otsikkoa

Ei kuvia, ei elämää, ei rahaa, ei postauksia.

Ah, kun mä rakastan autoja. Niihin saa upottaa koko elämänsä varallisuuden eikä sittenkään riitä. Kesärengasrahoilla olisin ottanut äkkilähdön, jos toisenkin kauas pois etelään. Joo olishan sitä säästänyt ehkä pari kymppiä, jos olis ottanut Yokohamahumahutan -renkaat mutta enpä sitten ottanut niitä. Ja sitten kun olisit valmis luopumaan siitä rahansyöjä rohjakkeesta, niin kukaan ei sitä huoli.

Kamerastakin loppui patterit ja tililtä rahat ja totesin jälleen kerran, että ei kannata sairastella, ei pidempiä aikoja eikä ainakaan näillä varastoduunarin palkoilla, kun osan sairaslomapalkasta maksaakin Kela eikä työnantaja..

Ja seurauksena Itäisen Suomen matkailusta Nakille tuli ähky. Suu veti ruokaa mutta vatsa ei. Tulee kieltämättä mieleen tämä: http://www.youtube.com/watch?v=NQCwHluBqFc
Pariin kolmeen päivään se ei pystynyt liikkumaan juuri laisinkaan, oli haluton koko elämään ja oli jo vähällä, etten kuskannut sitä eläinlääkärin pakeille kun kuvittelin sen jo tekevän kuolemaa. Mutta pahimman ähkyn mennessä ohitse, Nakkis reippaili lenkeillä jo entiseen malliin, viis vatsanpuruista.

Kesä tulee kohisten ja puut jo vihertää, lämmintäkin on ja ah niin ihanaiset tsirppalinnutkin ovat heränneet talvihorroksestaan "mekastamaan" ikkunan taakse niin ettei varmasti saa nukuttua. Yhdestä herra kukkelikuusta eroon päästiin, niin tilalle tuli sata pienempää.

Että kylläpä olikin taas niin seesteinen ja auvvoinen blogipläjäys, jonka olisi voinut jättää julkaisematta ja odottaa aikaa parempaa kera fantsyykkeleiden kuvajaisten.

Kielletty paikka

Nakkis ei sais sohvalle mennä mutta se tuntuu keksivän milloin mitäkin verukkeita "ettei olisi sohvalla". Kuten jonkun syliin voi aina mennä, koska eihän silloin ole varsinaisesti sohvalla. Tai sohvalle voi mennä, jos siinä on joku viltti. Tai tyynyjenkin päällä on mukava loikoilla..

Mitä? Minäkö sohvalla.. E-een suinkaan!

 Mittää pahhaa en oo ikiinä tehny..

Loppuen viimes kuinka raaskit nakata sohvalta pois pienen mäynäkoinan, joka on aivan väsynyt (tällä erää pyörän vierellä juoksemisesta) ja kuorsaa onnellisena tyynyjen välissä..?