Odotamma maanantaita, niin tietäisimme totuuden..

Vai onko se turhaa ja harhaa mutta silti odotamme. Maanantaita. Silloin on ultra, näemmä siis onko Nakin masussa elämää vai onko se täynnä ruokaa :) 

Koirani näyttää ennemmin minipossulta kuin mäyrikseltä, joten toiveissa olisi pikkunakit...

Päivitys tilanteeseen.. 

Ultrassa näkyi pikku nakkeja viidestä kuuteen. Sydänäänet kuului ja menojalkaa vipatti eli kaikki hyvin :)

Terassin häkitystä

Tämän päivän projekti oli terassin häkitys. Onneksi on auttavaisia ystäviä, jotka tulivat avustamaan tässä, en olisi millään saanut sitä yksin tehtyä, en ainakaan näin siistiä :)

Kyllä terassille verkkoa laitettaessa kissaa kiinnosti, että mitäs siellä kolme ihmistä oikein häslää ja olis punkenu koko ajan katsomaan mutta kun häkitys oli valmis niin on sen näköinen, et kiinnostaa joo samanverran kuin kilo kiviä :D

Ehkä Kisipau tässä päivien saatossa ymmärtää, että nyt voi mennä vapaasti sisään ja ulos eikä koko ajan joku ole perässä huutamassa, että eiiiiii sinne!! Enää puuttuu joku päivystysjakkara, josta se näkisi laitojen ylitse. Pitää sekin jotenkin sumplia, ehkä sitten kiinnostaa mennä partsille, kun näkee pihan tapahtumia.

Pienehkö päivitys tilanteeseen.. Kisipauta kyl kiinnostaa terassi mut eihän se voi sitä millään näyttää. Joten kun jäi kiinni ekalta tarkastuskierrokselta, nii tuli ovella vastaan, et PYH! minä mitään täällä ollut ja marssi häntä pystyssä sisälle. Toisella ja kolmannella kerralla jopa suvaitsi, että myös minä voin olla siellä ja nyt jo karjuu eteisessä, et pitäis mennä sen seuraksi ulos :D

Odottelua..

Odottavan aika on pitkä ja sen olen jälleen kerran muistanut. JOS Hippavimpula on tiine, niin sitten mennään kohta jo puoliväliä siitä ajasta. Merkit kyllä antavat olettaa, että jotakin masussa tapahtuu tai sitten muuten vain hormoonit hyrräävät. Neiti Näpsänkäinen haluaisi koko ajan olla sylissä, vähintäänkin jaloissa pyöriä eikä hetkeksikään laske pois näkyvistä.

 

Myös ulkona haistellaan jokainen ruohonkorsi ja hiimaillaan ilman mitään kiirettä, ei edes lähdetä oravan perään, joka juoksee tien yli.. Perin kummallista! Yleensä Nakki säntää sen siliän tien oravan perään haukulla ja ties millä älämölöllä.

 

Myös ruokahalu on kasvanut eikä se nyt minun mielestä vielä mikään lihava ole. Vaikka aamulla tapaamamme koiratuttu sanoi, et kyl se muuten on lihonu ja tissitki kasvanu :D

Että mikähän emakko tästä tuleekaan..

 

Siispä odottelemma.. Syyskuun alussa on laskettu aika ja siihenhän on aikaa... aivan liian paljon.



Kaikkea on ehtinyt tapahtua sitten viime poustauksesta..

Hippavimpula sitten kävi viime viikonloppuna tapaamassa sulhoa ja näin toivomma syyskuun alkuviikoille syntyväksi pikkunakkeja, toivottavasti kaikki menee hyvin :)

Herra oli niin liikkuvaista sorttia, että eihän siitä saanut edes kunnon kuvaa :D

Nakki ja Nakin ihQ mies :)

Olimma myös käymässä tuolla Kanta-Hämeessä siskon luona ja kun talossa oli kaikki sisältä revitty auki, niin nukuimma teltassa pihamaalla. Nakki Napanderi ei oudoksunut lainkaan moista majoitusta vaan nukkui tyytyväisenä mamman kainalossa kuin olis ennenkin nukkunut teltassa.

Pikku koira on niiiiin väsy päivän ulkona olon jälkeen, että nukahti samointein..

Myöskin Nakin parasta kamua Lassi-poikaa käytettiin ulkona eräänä kauniina kesäisenä päivänä, kun omistajat olivat reissussa..

Ja lopuksi katseltiin heppoja ja ihailtiin kukkasia..

Vasemmalla äiti ja oikealla poika :)

Hävisin taistelun..

.. Niin, että minkä? No sen, että saako kissa oleilla keittiön pöydällä vai ei. Vaikka mitenkä ja kuinka kieltää ja nakkaa taikka huiskii pois, kun näkee sen pöydällä, silti se sinne taas kohta menee. Joten olkoon sitten, ei voi jaksaa tapella :D Ostin voittopalkinnoksi sille hienon tyynynkin minkä päällä sitten voi loikoilla ja siinähän se päivät päästään käytännössä on.

Koirat ovat aivan toisenlaisia, sen olen taas saanut monta kertaa huomata. Jostakin komennat ja kiellät, niin koira oppii sen joskus - kissa ei koskaan! Olen kieltänyt kissaa monet monituiset kerrat kynsimästä sohvaa tai sänkyä mutta silti se tekee sitä - päivittäin. Ja kun saat sen peijakkaan karvapumpulan kiinni siitä, että se on kynsimässä jotakin kiellettyä, niin salamana se irroittaa kyntensä ja on ihan pyh ja pöh, minä mitään en tehnyt kunhan vain haistelin tätä.. tai siis nuolin tassua.. Slurps!

Tää on siis niiiii ehaaaana paikka olla

Grillailua, kohtaamisia ja lomailua

No onpas tämä blogin päivitys nyt jäänyt vähän hunningolle.. Mut se on tää kesä ja kärpäset varmaan mikä sen aiheuttaa, on muka nii paljo kaikkee muutaki oleellisesta (tai ainaki kuviteltua) tekemistä, ettei muista ees blogiaan päivittää. Joten jos nyt olisi aikaa vähän kerrata mitä onkaan liki kuukaudessa tapahtunut ja sattunut.

Ensinnäkin Nakkis parantui koettelemuksistaan ja on taas oma pöhkö itsensä. Luita ei masu enää kestä kokonaisena, joten se saa ne jauhetussa muodossa, rustoja taas kestää jonkun verran eli niitä saa kerran pari viikossa. Kasviksia on myös lisätty, että saisi vatsan toimintaa edistäviä kuituja.

Ostin myös sähköisen grillin koska kyllästyin käryyttelemään pannulla kaikenlaista (varsinkin kun liesituuletin ei toimi) niin näyttää sitä kuin koko kämppä olis tulessa ja palohälytin huutaa kuin syötävä. Ei kiva. Vaikkei mikään hiili- taikka kaasugrilli olekaan, niin saa tuolla aivan hyviä ruokia aikaiseksi. Viimeksi tänään grillailin kanankoipia sekä Koskenlaskijalla täytettyjä herkkusieniä, jotka oli kääritty pekoniin. Nam!

Kissaa on käytetty ulkona sekä kohdattu naapurin kissoja, joista ei seurannut hyvää, pintanaarmuilla selvittiin mutta seuraavalla kerralla oli Nakkis turvamiehenä eiku naisena mukana, nii johan pysyi naapurin äkäiset kissat kaukana. Hih! :D Myös kesälomakin ehti alkaa viime perjantaina. Nakista on otettu poseerauskuvia koska kasvattaja tarvitsi sitä johonkin (en nyt muista mihin..).

Mitä Kisipau näkeekään..

... Naapurin irtokissan eikä sitä voisi vähempää kiinnostaa se..

*Murinaa ja sähinää molemmin puolin*

Kisipaun viimeinen varoitus: HÄIVY!!!

Tänne ei tarvii tulla isottelemaan!! Minä olin ensin ulkona..
..Ja josta seurasi pieni tappelu..

Kyl se on nii hiano koira :P

Pakollinen taidekuva myös

Grillimaisteri huolehtii, että myös pienet koirat saavat osansa..

Kyl oli hyvää :)

Sairastelua..

Nakilla on ollut huonoa tuuria matkassa, sairastelua kolmisen viikkoa. 

Ensin anaalirauhaset tulehtuivat ja siihen antibioottikuuri+pönttö päähän kahdeksi viikkoa. Ja kun siitä toivuttiin, niin tuli niin paha ummetus, että piti käydä tekemässä suolihuuhtelu. Tuosta viimeisimmästä Nakkis oli aika väsynyt, ei jaksanut edes leikkiä ja oli muutenkin ihan nuutuneen oloinen. Mutta vähemmästäkin, kun röntgenkuvissa näkyi sitä itseään palleaan saakka, että on ollut pikku koiraparalla tukalat oltavat.

Syyksi oli vahva epäilys luiden syöminen, joka loppui tähän operaatioon. Saa luvan syödä luunsa toisessa muodossa jatkossa vaikka se luiden kaluaminen onkin Nakista mukavaa ajanvietettä.

Mutta nyt suunta on parempi, lisätään kuidun saantia ruokailuun ja vähennetään luupitoista ruokaa, että masu pysyy hyvänä jatkossa.

Pönttöilyyn väsynyt pikku koira