Kanansydämiä ja pikkukoiria

Tänään taasen ilta-auringon kajastaessa ikkunasta iski inspiraatio kuvata koiria. Kämppikseni H joutui avustamaan tässä tehtävässä. Tällä erää hänen täytyi pitää kanansydämiä käsissään, ei toki aivan paljain käsin koska ei ylipäätään siihen edes suostunut vaan purkissa. Koska en nyt äkkiseltään muutakaan herkkua keksinyt pienille koirille, jolla olisi ne saanut leikkiin mukaan. Joten siis tässäpä muutama otos tältä illalta :)

Hilla Metsänkeiju Lumpeenkukka

Niin siinä sitten kävi. Minun piti ottaa jalosukuinen hienopiirteinen ja iso koira, Ibizanpodenco, mutta mikä minulle tulikaan? Pieni ja pippurinen sekarotuinen, jackrussell-chihumix ja juurikin kaksi sellaista rotua, joita en aivan äkkiseltään olisi itseltäni kuvitellut löytäväni :D Ja siitä pienestä koirasta tuli Hilla, Hilla Metsänkeiju Lumpeenkukka :)

Ensimmäinen kuva, jonka sain Hillasta <3

Kotimatkalla jostain kaukaa...

 Ja loput kuvat ovat vähän sekalaisessa järjestyksessä..

"Isosiskon" kanssa päikkäreillä

Minä en tehnyt mitään pahaa, vähän vain taisin järsiä sitä tuota noin.. oliko se nyt sitä mitä se nyt oli..

Mä en suotta stressaa mistään! Mä olen pikkukoisa vaan..

Koirapuistoilua

Viime päivät ovat olleet niin sateisia, että ei oikein ole voinut mitään järkevää koiran kanssa harrastaa. Sitä edeltävät päivät olivat taas niin kuumia, että ei silloinkaan oikein voinut mitään tehdä :D Mikään ei siis ole hyvä. Mutta hellepäivinä iltaisin käytiin muutamaan otteeseen koirapuistossa juoksuttamassa Marttaa, kun kaveripula kävi aivan sietämättömäksi ja Martasta se oli erikivaa!

Ei niin iloisia uutisia..

Mamman niin paras pöntiäinen nukkui tänään pois :( 

Se ei toipunut enää halvauksesta ja muutama päivä takaperin sen kunto romahti totaalisesti ja oli todella kipeä. Joten tein sen niin raskaan päätöksen ja laskin Hippulan autuaimmille kissanmetsästysmaille.

Ratkiriemukkaat lähes seitsemän vuotta Hipsvimpula viihdytti palvelijaansa ja toimi mitä parhaimpana terapiakoirana itsekullekin.

Koti on tyhjä ja siinä suuri pienen koiran mentävä aukko. Ehkä Martta osaa jonakin päivänä täyttää sen..

Ukkospilviä ja hevoslaitumia

Lomapäiviä viettäessä voi näin kaupungissa olo käydä tylsäksi mutta onneksi on kamera, niin voi kiusata ihmisiä ottamalla kuvia ties ja mistä. Vaikka nyt tällä erää ukkospilvistä ja hevosista.

Tänne piti tulla aivan hirmuinen ukkosmyrsky mutta se pyyhkäisikin tyylikkäästi meistä ohitse vain kaukana jylisten ja mahtaisia pilviä näyttäen. Ei näkynyt salamointia eikä rakeen raetta ei (toisin kuin taisi käydä muualla Suomenniemellä).

Lomapäiviä olen viettänyt myös tuolla Kanta-Hämeessä siskoni luona, yllättäen tuli otettua aiiiiiivan muutama laidunkuva ja totesin, että on ne hevosetkin vaikeita kuvattavia. Mikäpä ei olisi?

Viikon kuvasaldo

Uusia kuvauskohteita löytyi lähijoen rantapusikosta ja yllättäen taas myös muutama tessukuva eksyi tähän poustaukseen.