maanantai 31. joulukuuta 2012

Kyläilemässä

Pakataan kissa sekä koira autoon ja suunnataan nokka kohti Hämettä. Kuunnellaan pari tuntia kissan mouruamista takapenkiltä ja yritetään olla hermostumatta, kun radiostakaan ei voi kovin säätää volyymeja kaakkoon että se äänitulva hukuttaisi kissan äänet. Ja Nakkis katsoo parhaimmakseen vain nukkua koko matkan. Helppo matkakaveri siis, toisin kuin eräät.

 Hämeessä odottaa lapsiperhe sekä erittäin kiltti kisu Vilpertti, jonka voisi vääntää vaikka solmuun eikä se sanoisi mitään, niin kiltti se on.

 Mutta mitä sanoo perillä kisipau Hilda Hirmuinen? Murisee ja sähisee kaikille vastaantuleville. Myös maailman kilteimmälle Vilpertille, kun toinen yrittää kaikkensa että Hilda leikkisi sen kanssa. Milloin tulee käpälästä päin näköä ja milloin sähistään, jos se ei auta karkoittamaan ystävällistä pikkukisua pois, niin sitten muristaan ja hyökätään päälle kuin yleinen syyttäjä. Ja mieleen vain tulee, et missä oli se minun rauhallinen Kisipau??

Ja kun Hilda ei leikkinyt, niin sitten Vilpertti härnäsi Nakkia, joka ei pahemmin siitä häiriintynyt eikä menettänyt hermojaan, onneksi :)

Kukaan ei saanut katsoa eikä ainakaan koskea, kun kodin valtiatar kulki häntä pystyssä ympäri taloa varmaan miettien samalla, että ketäs MINÄ nyt voisin komentaa?! Komentelusta sai osakseen myös ihmiset sekä Nakki, jos erehtyi joskus menemään liian läheltä ohitse. Josta olin kyllä kieltämättä hivenen ällistynyt koska kotona se ei komenna minua, ei ainakaan murise tai sähise saati räppää tassulla (jos hiukan tarkennetaan).

Ja jos Hildan ärhentelyt menivät tietyn rajan ylitse, niin Nakkis laukkasi erotuomarin elkein väliin ja pisti pelin poikki. Ja sitten oltiin taas kuin ei mitään olisi tapahtunut aina siihen saakka kunnes joku taas napsahti Hildan päässä ja aloitti komentelun.

Ehkä se oli stressaantunut koska reissun viimeisenä päivänä lapset saivat jopa jo silittää sitä eikä se ärissyt niille. Edistystä siis havaittavissa. Ehkä seuraava reissu Hämeeseen menee paremmissa merkeissä. Siis ainahan voi toivoa sellaista...

Vilpertti

Mademoiselle Hilda Hirmuinen


lauantai 15. joulukuuta 2012

Mattokaupoilla

Sitä tuli eteen uuden maton hankinta keittiöön koska edellisen aika tuli täyteen. 

Ja tottakai kun lemmikkieläimiä on, niin täytyy harkita tarkoin millaisen maton ostaa. Että se kestää kissan kynnet edes jotenkin eikä koira keksi tylsyyksissään alkaa napertaa mattoa tuhannen riekaleiksi (vaikka en sitä Nakista uskokaan) ja että se olisi edes jollain tapaa helppo pitää puhtaana. Myös muita kriteerejä oli se, että keittiön pöydän tuoleineen on mahduttava hyvin matolle sekä tietenkin se, ettei se maksaisi omaisuuksia koska eihän köyhällä varastoduunarilla ole noin vain laittaa kahta sataa euroa yhteen vaivaiseen mattoon..

Mattokauppoja (netissäkin) taas tylsyyksiin asti kiertäneenä päädyin erään nimeltämainitsemattoman ruotsalaisen huonekalujätin mattoon ja aika näyttää, että kestääkö se kissan kynnet ja koiran tassut.

Tosin jo maton ollessa toista päivää lattialla totean sen olevan väärän värinen siinä mielessä koska joka ikinen valkoinen kissankarva näkyy siinä.. Ee tuota tullunna ajateltua siellä kaupassa ihan loppuun asti vaikka assistenttini H taisi mainita niistä kissankarvoista. Varsinnii kun hiplasin vielä beigen sävyisiä mattoja ja ajattelin, että tästä ne kissankarvat ei heti näkyis.... Aina ei voi voittaa ja jostain on tingittävä, jos ihan välttämättä haluaa tummanruskean maton :P

Tarttui Kodin1:stä tämmöinen yyber hieno sisustustaulu mukaan

Maton paketista aukomisavustajakoira Nakki Napanderi.
Joka  näytti siltä, että olisi koko ajan kysymässä: Kuinka voin auttaa?

 

Kissa kiilusilmän mielestä matto on oikein oivallinen ja pehmoinen tassujen alla

lauantai 8. joulukuuta 2012

Kissa lumella ja lunta kissassa

Naukupetteri rääkyi ja mourusi ikkunan edessä, ravasi ympäri kämppää häntä töttöröllä, komensi Nakkiparkaa, ei esimerkiksi laskenut sitä sinne missä itse olin. Joten päätin viedä sen ulos, melskatkoon siellä.

Mutta ulos päästyään kissaparka jähmettyi niille sijoilleen silmät ymmyrkäisinä. Hyi miten kylmää, eii voi liikkua, ei mihinkään suuntaan, ei pysty ja tähän valkoiseen uppoaa mahaa myöten, päällimmäisenä varmaan ajatus, että kuinka täältä pääsee takaisin sisälle..



Lopulta se uskalsi liikkua, yllättäin kotioven suuntaan hirmuista vauhtia :D


Ja lopuksi kunnon ravistus, että varmasti lähtee kaikki lumi pois ..

Mutta kylläpä viiden minuutin ulkoilu rauhoitti kisipauta kummasti ja nyt kelpaa olla taas se (muka) rauhallinen oma itsensä.


Ehkä sillä oli vain tylsää..


perjantai 23. marraskuuta 2012

Siivouspäivä

Olen katsellut jo jonkin aikaa keittiön lattiaa, että se on likainen vaikka sitä kuinka pesisi kerran jos toisenkin kerran viikossa tavan pesuaineilla, niin lika ei vaan lähde. Tänään arvelin sitten, että otetaan astetta kovemmat aineet käyttöön ja eikun kloritilla sekä juuriharjalla jynssäämään lattiaa. Ja kyllähän se puhdistui, vesi oli aivan harmaata. Että miten lähtikin niin likainen vesi. Yök! Mutta pulmaksi lähinnä muodostui nämä rakkaat lemmikit. Jouduin tuon tuostakin hätistelemään molempia pois pesualueelta. Nakki tajusi lopulta sentään pysyä eteisen puolella ja odotti nätisti, että koska saa tulla..



Mutta tämä toinen karvakasa.. öhöm. Tai siis jalosukuinen rotukissani ei tuon taivaallista ymmärtänyt, että nyt ei voi olla keittiössä koska keittiön lattiaa p-e-s-t-ä-ä-n. Mutta kaikesta huolimatta siinä se tepasteli essuntassun kuin maailman omistaja ja kehtasi vielä mouruta mennen tullen. Ja mikä siinä kloritissa sitten kiehtookin kissoja tai tätä kissaa (koska tätä ei tapahdu silloin, kun pestään tavallisella pesuaineella) mutta kissa kurnau päätti tulla kieriskelemään juuri pestylle ja vielä märälle lattialle. Luulisi sen olevan inhaa, kun turkki kastuu, unohtamatta töppösiä. Mutta ei! Siinä se kieriskeli ja puski lattiaa.. 

(Kahjo katti, sanon minä!) 

Jos nyt taas koiriin verrataan, niin ne sentään ymmärtää puhetta, että tänne ei nyt tulla ja piste. Mutta kissat.. Ota näistä selvää, kun ovat niin itseriittoista väkeä eiku siis.. ;) :D




Ööö.. Onko tuo kissa kasvattanut talviturkin vai miksi se näyttää töppöjalkaiselta ja lihavalta  :D

perjantai 2. marraskuuta 2012

maanantai 29. lokakuuta 2012

Maailmassa monta ihmeellistä asiaa..

Ne hämmästyttää ja kummastuttaa pientä kissakulkijaa..

Kisi Kurnauskis oli aivan ihmeissään tipiliitäjistä, jotka napottivat paria metriä ylempänä kuin hää itse. Niitä piti sitten tuijotella kuin lehmä uutta porttia. Ja se vasta pelottavaa olikin, kun ne lensivät aivan läheltä, tiedä vaikka olisivat hyökänneet pikkukisun päälle aivan syyttä suotta.. 

Mutta eihän kaupunkilaiskisu voi tietää, että mitä tehdä, kun kohdataan lintu vai pitäisikö sen luontaisen saalistusvietin herätä henkiin ikäänkuin puun takaa? Vai onko se jalostettu niin tyhmäksi (kuten eräässä nettikeskustelussa mainittiin ragdollista), ettei se vain nyt tässä tapauksessa käsitä käsitettä lintu?










torstai 18. lokakuuta 2012

Kisipau tykkää katsella

Kovin on ollut koira/luontopainotteisia nämä aiemmat poustaukset, joten laitetaanpas nyt jotakin Kisipausta.
 
Hassua kissaa kiinnostaa kaikki sattuva ja tapahtuva. Mm. kun olen tässä koneella, niin yleensä se tulee hurisemaan näytön eteen ja lähes tulkoon näppiksen päälle, Purnauskis! Minä olen IHANA kisipau, rapsuta minua vähän korvan takaa.. Ja jos niin ei tapahdu, niin alkaa marssi essuntassun tämän valtaisan tietokonepöydän päällä, unohtamatta kummallista rääkymistä (miten voikin kissasta lähteä sellainen ääni!) ja lopulta hypätään loukkaantuneena lattialle ja lähdetään häntä viuhuen toisaalle.
 
 Se tykkää myös herättää minut joka maanantai-aamu neljältä tahi viimestään puoli viisi. Kysyn vaan, että mistä se tietää, että on juuri maanantai??! Ikäänkuin ei olis muutenkin vaikeaa herätä kuudelta viikonlopun jäljiltä, niin sitten tulee kisikurnauskis karjumaan aamutuimaan. Käy herättämässä minut ja luikkii karkuun karjumaan joko eteiseen tai keittiöön.. En ole tosin vaivautunut nousemaan sängystä katsomaan, että mikä on ongelma. Ehkä joku kissaihminen osaisi valaista tällaista koirien kieltä puhuvaa ihmistä ;) Kissan tulee sanoa nätisti nau tai mau ;D
 
Tää Kisipau tykkää myös päivystää. Aivan sama missä kunhan näkee kaikkialle tai ainakin mahdollisimman paljon joko asunnon tai ulkopuolisen elämän tapahtumia. Paras paikka oli kiipeilyteline keittiön ikkunan edessä mutta se lurjus repi minun uudet verhot, niin se häksätin läks kuuseen siitä. Nyt saa kelvata Nakin päivystysjakkara olohuoneen ikkunan edessä.
En kyllä tiedä mitä se ikinään näkeekään mutta se vain tykkää katsella, oli verhot edessä tai ei..
 




 

 
 

perjantai 12. lokakuuta 2012

Laiskan naisen sämpylät

Mitä tehdä, kun kaappien kätköistä löytyy vaivaiset kuusi kiloa jauhoja? Kukaliekin ne ostanut sinne mutta niille olisi tehtävä jotakin ennenkuin ne kävelee vastaan vaikka aamukahvia juodessa. Mikä pölläkkä siitä tulisikaan, jos ne kaikki hyökkäisivät kerralla kaapista ulos..
 
Siispä eikun sämpylätaikinan tekoon. Vaivattu ja alustettu taikina kohoamaan ja tekemään siksi aikaa jotakin muuta. Ja kuinkas ollakaan, kaikkihan on mahdollista kun kyseessä olen minä. Unohdin totaalisesti koko sämpylätaikinan ja siellä se kohoili kolmatta tuntia. Ja miten iskikään valtaisa laiskuuskohtaus enkä olisi millään jaksanut tehdä koko taikinalle muuta kuin kaataa roskiin mutta eihän hyvälle taikinalle niin soisi tehtävän.
 
Mutta kuinka mieleni syövereistä muistuikaan sisareni T:n tapa tehdä sämpylöitä. Taikina kaulitaan ja painellaan Ikean suurella lasilla pyörylöitä taikinaan, kas näin:
 

Ja sitten pellillinen uuniin..
 
 
..Ja eikun maistelemaan laiskan naisen sämpylöitä

 
Ja tähän meni aikaa ehkä kymmenisen minuuttia, siis jos ei lasketa toki paistoaikaa, joka sekin oli tietenkin lyhyempi tällaisilla lättysillä kuin normaalikokoisilla sämpylöillä.
 
Toki myös leipomusmaisteri Nakki sai omansa..
 

 

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Heti kun selkäin käännän, niin..

Ja mitä mä taas näin?? Heti kun selkäni käännän, niin Nakkis valtaa sohvan.. Ehkä syy oli tällä kertaa kisipaussa, joka napottaa päivystysjakkaralla mutta silti.. Min sohvan tyynyistä ei ole kohta mitään jäljellä, kun Nakkimörssäri lätistää ne.
 
 
 

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Taidekuvapäivä

 
Kävimmä Nakin kanssa iltalenkillä tutussa ja turvallisessa metsikössä tässä lähellä ja kun Nakki keskittyi hajujen haisteluihin ja lammessa läträämiseen, niin emäntä otti taidekuvia ties ja mistä (ja joita ei tarvitse ymmärtää mutta viis siitä :D)..
 


 
 
Ja reilun puolen tunnin metsäsamoilu/uintiretken jälkeen Nakkis oli vähän väsynyt ja rötkötti taasen kielletyllä alueella eli sohvalla, kas näin:
 

perjantai 14. syyskuuta 2012

Nakin uusi nukkupaikka

Ai että mitennii sohvan tyynyt vähän lässähtää? No koska Nakkis on löytänyt uuden nukkupaikan :) Ja miten voit pakottaa sen poistumaan, kun toinen niin onnellisena makoilee tyynyjen päällä..


Mutta samainen sohvatyyny on myös kisimaun nukkupaikka. Koskahan tulee valtataistelu siitäkin kuten kävi päivystysjakkarankin kanssa..


Kisimau on myös hyvin sävy sävyyn sohvan kanssa eli siis varsin sisustuksellinen kissa ;)


tiistai 4. syyskuuta 2012

Mustikkajugurttia, njamps njamps

Testasinpa kelpaako tälle nirsohkolle kissalle jukurtti. Nakkis ainakin tykkää nuolla jukurttipurkin pohjat ja kun se kuulee sen äänen, kun saksitaan purkkia keskeltä kahtia, niin johan on pikku koira salamana paikalla mutta nytpä oli myös kissa. Siinä se liposteli purkin pohjia aivan kuin olis aina ennenki tehny niin Napanderin katsoessa vierestä kateellisena, että taasko kissalle ensin..

Eikös kissoille voi jotain maitotuotteita syöttää vai muistanenko väärin? Tokihan on kissanmaitoa mutta jos sitä ei nyt lasketa mukaan.


maanantai 3. syyskuuta 2012

Hilda Hirmuisen oma ruokanurkkaus



Kylläpä kelepaa Hildan käydä nyt rauhassa syömässä, kun ei oo Nakistakaan enää pelkoa. Löytyi sopivan kokoinen sekä korkuinen pyykkikori, josta tuli kisimaun ruokapöytä ja sisustaakin pystyy hyödyntämään laittamalla sinne ruoat sekä hiekkasäkin. Ja kas kun ne on poissa silmistä, Nakilla ei olis kuitenkaan kauaa itsehillintä enää toiminut ja se olis repiny ruokasäkin ja syöny kaik mitä löytyy. Ja taas olis mennyt yhden sortin laihdutuskuuri puihin...

Nakille ei jää nyt muita vaihtoehtoja kuin odottaa, että tippuisi armonpaloja, kun aiemmin piti koko ajan kytätä, ettei se syö kisimaun ruokia. 

Ja taas mentiin kissan ehdoilla.. ;)

maanantai 20. elokuuta 2012

Madaam Kukkupää

Ja juuri kun pääsin hehkuttamaan, että minunpa kissani nukkuu koko yöt eikä ala aamuyöstä kekkaloida ja herättää koko taloa. Kissanhännät, sanon minä. Itse Madaam Kukkupää tuli neljän pintaan mouruamaan, alustamaan tassuillaan peiton päälle ja puskemaan olkapäätä vasten ja oli niin purrrrrrnau Minä olen IHANA kisimiau.. Sitten kun sai minut hereille, niin meni itse nukkumaan.

Enpä siinä sitten pahemmin enää nukkunut.. Ja vielä työaamuna, olis ny voinut valita vaikka edes lomaviikolla jonkun aamun tai vaikka kaikki aamut mutta ei. Hää varmaan aatteli varmistaa, etten nuku pommiin ekana aamuna loman jälkeen.

Tullee kieltämättä mieleen tämä: http://www.youtube.com/watch?v=w0ffwDYo00Q


lauantai 18. elokuuta 2012

Tänään on..

Käyty ulkona..

Vaanittu kärpäsiä..

Katseltu muutenvain pihan tapahtumia..

Taisteltu päivystysjakkaran vallasta.. (se siitä sovusta)

Jonka kisupiau voitti tällä erää..

Leikitty kaverin kanssa..


Nukuttu..
Ängetty äkäpussikissan viereen nukkumaan ja viis veisattu aikaisemmasta päivystysjakkaran menetyksestä..



Loppuen viimes kaikki hyvin ja rauha maassa, koirakaveri lähti kotiinsa ja Nakin normiarki kisipiaun kanssa voi siis alkaa.