Ulkoilupäivä

Tästä päivästä tuli varsinainen virkistyspäivä, kun heti aamusta huristelin siskoni M:n luokse ratsastamaan, sitten siivoamaan tallin ja vielä lopuksi kävin koirien kanssa pellolla juoksuttamassa niitä. Sain varmaan raitisilmamyrkytyksen kaikesta hyvästä, kun en edes muista milloin viimeks olisin ollut kolmatta tuntia ulkona yhdellä kertaa.

Outo valoilmiökin jaksoi näyttäytyä

Ehkä kevät tulee sittenkin..

Joko tunturissa on loikkinut toooosi iso jänis taii siiiis..

Liekkö Kettu Repolainen himmaillut tässä?

Ja Nakkis yllättäin keskittyi taas kaivelemaan, niin että lumi pöllysi 

Lassi tyytyi vain katselemaan, kun Nakkis viipotti hangessa..

Eteenpäin, sano Nakkis lumessa

Kisipaun omituiset mieltymykset

Ei pysy kamera perässä, kun kisipau koheltaa tai sitten itse kuvaaja on eri hidas, joten tyydyin lisäämään kuvia, joista saa jotakin selkoa tai ainaki melekein. Kissan kuvaaminen taitaa olla yhtä hankalaa kuin liikkuvan hevosen. Silloin kun kuvittelet, että nyt tulee hyvä kuva, niin näkyy vain häntä ja kun seuraavasta täytyisi tulla loisto-otos, niin kuvassa näkyy puuroutunut hevosenkuvatus, josta ei ota selvää laukkaako se vai ravaako tai sitten ei hevosta enää ollenkaan.

 Ja mikälie tarve tälläkin karvahousulla on tunkea itsensä paperipussiin tai sitten tassutella sanomalehden päällä? Teen siskoni T:n lapsille kanaverkosta ja sanomalehdistä (sekä paperiliisteristä) norsun päätä, niin aina on tarjolla karvahousun apua varsinkin silloin kun sanomalehteä revitään suikaleiksi. Ja kun jätän sen norsun pään kuivumaan sanomalehden päälle, niin kissan täytyy ehdottomasti tunkea saman sanomalehden päälle napottamaan..

Kisipaulla on myös (mielestäni) pakkomielle pestä itseään joka käänteessä. Onkohan sillä joku pakko-oireyhtymä vai miksikä sitä nyt sanotaan? ;) Illalla kun se tulee viereen nukkumaan, niin saattaa mennä vartti jos toinenkin, kun se lipostelee itseään, hartaudella ja pitkääään. Aika rasittavaa. Sitten kun ajat sen pois, se tulee muutaman minuutin kuluttua uudelleen viereen ja jatkaa siitä mihin jäi. Aarg.

 

 

Ja edelleen sillä pakonomainen mieltymys nukkua ruokapöydällä ja uutena juttuna tiputella tavaroita alas tasoilta. Joskus mietin, että miksi otinkaan kissan..

Kissan hulluuskohtaus

Tänään on tuuletus/siivous/ruoanlaittopäivä koska huomenna tulee ystäviä ja tuttavia syömään perinteistä jaahelihakeettoo, (luomulihasta vielä, että voe mahoton) hööstettynä mustalla koskenlaskijalla ja jälkiruoaksi saavat ensimaistaa punajuurisuklaakakkua (Mitähän siitäkin tulee? Heitethän punajuuret kuuseen ja syödään suklaa.. Eiiiku siis).

Ja mikä siinä on, että kissa saa aivan hirvittävän hepulin, kun tuulettaa?? Heti ikkunoiden avautuessa kissa toheltaa minne sattuu silmät kiiluen korvat taakse viistettynä ja häntä töttöröllä.

Harmillista, että en ikinä ehdi ottaa kameraa ja napata paria kuvaa, kun kissa koheltaa ympäri asuntoa häntä viuhuen, hyppelee kömpelösti tuolilta toiselle ja rallaa matot rullalle juostessaan keittiön ja olohuoneen ikkunoiden väliä. Loikkaa muka sulavasti lattialta kiipeilytelineeseensä mutta käytännössä räveltää itsensä juuri ja juuri korkeimmalle osiolle tassujen haparoidessa kohtaa, josta saada kynsillä kiinni, ettei tippuisi ja näin häpäisisi itseään. Nakin ihmetellessä keskellä kaikkea härdelliä, että mikä sille taas tuli??

Tarkoittaako tämä, että rakas mamman karvapumpula saa aivan liian vähän ULKOliikuntaa? Pitäisikö siis heti tänään hypätä tuonne hankeen, jonne kissa katoaa umpsukkeluksiin asti, kun sitä niin ihanaista valkoista kidettä on tänäänkin tullut vaivaiset 15-20cm lisää tänne Eteläiseen Suomeen koristamaan talven lumoja.

Tätä hetkeä odottaen, et kisipau on taas rauhallinen..

Flexeilyä

On yhtä kuin otetaan flexi käteen ja koira toiseen päähän ja eikun lenkille.. Siis juoksemaan. Nyt viiraa ja pahasti tällä emännällä, että ihan juoksemaan piti lähteä. Ja jaksettiinhan me rapakuntoiset tytöt juosta lähes 15-20 min. Wohoo! Että myö ollaan hyviä (vaikka välillä oli kyl pakko kävellä, kun pisti rintaan ja hengitys vinkui ja askel oli raskas jaja..) Ilmiselvästi Nakkis oli samaa mieltä, että kunto päässyt huononemaan, siispä nyt olisi jo hyvä aika alkaa urheilla taas, kun illatkin alkaa olla valoisia.

Ajattelin, että kissan talvisin toimettomana oleva flexi voisi olla keksintö lenkillä Nakin kanssa. Ja niinhän se oli, ainakin siihen asti, kun pysyttiin visusti kaukana autoteiltä ja tukevasti pelkällä kävelyreitillä. 

Yleensä olen flexin vastaanpuhuja. Ensnäinnikkaasti siihen helposti sotkeutuu, niin koira kuin sen ulkoiluttaja. Toisekseen koira ei ole niin hyvin hallinnassa kuin 2-3 metrin narussa. Kolmannekseen jos koiruus näkee jäniksen tahi oravan, et ehdi kissaa sanoa etkä ainakaan painaa flexin stoppia kun lemmikkisi viipottaa jo tuhatta ja sataa siellä kilometrin päässä sen karvaisen otuksen perässä, jonka se sattumalta ja ennalta-aavistamattomasti bongasi kuusen juurelta ja voi huonolla tuurilla jäädä auton allekin siinä samassa rytäkässä.

Mutta on siinä hyviäkin puolia, tessu voi mennä nuuskuttelemaan pellolle niin pitkälle kuin flexiä riittää. Eikä itse tarvitse mönkiä perässä ainakaan näin talvisin ei houkuttele ajatus kahlata lumessa yhden koiran takia, joka just sattui haluamaan mennä haistelemaan jotakin myyrien menoreittejä hangen alta.. Ja omistaja voi keskittyä juoksemiseen eikä siihen, että nykii koko ajan koiraansa haistelemasta lumipenkkoja koska flexi antaa kuitenkin vapautta sen verran, että liikkuminen on vaivatonta.

Noh, joko mennään??!

Flexin hyvät puolet, koira pääsee nuuskuttamaan
hankeen useamman metrin päähän tiestä eikä
itse tarvitse mönkiä perässä..

Pyörätiellä saa viipottaa vapaasti vaikka kilometrin päässä..

Ja pakolliset taidekuvat, tsihhih!