Ei pysy kamera perässä, kun kisipau koheltaa tai sitten itse kuvaaja on eri hidas, joten tyydyin lisäämään kuvia, joista saa jotakin selkoa tai ainaki melekein. Kissan kuvaaminen taitaa olla yhtä hankalaa kuin liikkuvan hevosen. Silloin kun kuvittelet, että nyt tulee hyvä kuva, niin näkyy vain häntä ja kun seuraavasta täytyisi tulla loisto-otos, niin kuvassa näkyy puuroutunut hevosenkuvatus, josta ei ota selvää laukkaako se vai ravaako tai sitten ei hevosta enää ollenkaan.
Ja mikälie tarve tälläkin karvahousulla on tunkea itsensä paperipussiin tai sitten tassutella sanomalehden päällä? Teen siskoni T:n lapsille kanaverkosta ja sanomalehdistä (sekä paperiliisteristä) norsun päätä, niin aina on tarjolla karvahousun apua varsinkin silloin kun sanomalehteä revitään suikaleiksi. Ja kun jätän sen norsun pään kuivumaan sanomalehden päälle, niin kissan täytyy ehdottomasti tunkea saman sanomalehden päälle napottamaan..
Kisipaulla on myös (mielestäni) pakkomielle pestä itseään joka käänteessä. Onkohan sillä joku pakko-oireyhtymä vai miksikä sitä nyt sanotaan? ;) Illalla kun se tulee viereen nukkumaan, niin saattaa mennä vartti jos toinenkin, kun se lipostelee itseään, hartaudella ja pitkääään. Aika rasittavaa. Sitten kun ajat sen pois, se tulee muutaman minuutin kuluttua uudelleen viereen ja jatkaa siitä mihin jäi. Aarg.
Ja edelleen sillä pakonomainen mieltymys nukkua ruokapöydällä ja uutena juttuna tiputella tavaroita alas tasoilta. Joskus mietin, että miksi otinkaan kissan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti