Laihdutuskuuri

Kuinka voikaan olla vaikeaa laihduttaa yhtä pientä koiraa.. Vaikka miten antaisit sille tosi tosi tosi vähän lihaisaa ruokaa ja antaisit enemmän kasviksia. Nää koirat on muutaman kuukauden syöneet raakaa ruokaa eli onko se nyt sitte barffausta hianosti sanottuna. Silti koira on kuin nakin kuoreen sullottu lenkkimakkara, jonka läskit hyllyy puolelta toiselle sen lätystäessä eteenpäin. Ja kylkiluut, ne ovat kadonneet.. jonnekin. Siis kyllähän ne siellä on ja löytyvät pienen kaivelun tuloksena. Mutta että niiden pitäisi tuntua ilman kaivelua. Hiphurraa! sanon minä. Ja jo pelkästä ruoan näkemisestä koira turpoaa ylitsepääsemättömiin mittoihin. Tai ainakin minusta tuntuu siltä..

Nakkis-neidin kanssa on ollut aina vähän ongelmaa, ruoan kanssa. Ei sen puolelta, että se olisi jotenkin nirso tai allerginen jollekin. Kaikkea muuta! Sille maistuu lähes kaikki mitä sille tarjotaan tai mitä tippuu pöydältä.
Se ei saa herkkupaloja kuin kerran päivässä arviolta peukalonkynnen kokoisen namin, kun lähden töihin. Siitä se ei voi lihoa. Käydään lenkillä kolme kertaa päivässä. Pari kolme kertaa viikossa pidempi lenkki. Ehkä urheilu on se, mitä pitäisi lisätä liikakilojen karistuksessa. Suunnittelin ostavani juoksumaton vain ja ainoastaan koiralle mutta turkales, kun ne ovat niin kalliita. Siinä oliskin NakkiHimpulalle juoksemista, jos laittaisi makkaranpalan nenän eteen ja kone käyntiin.. Voin kuvitella sieluni silmin Nakin juoksumatolla jo herpaantuneena ja ärsyyntyneenä päästelemässä ties ja mitä ulvahduksia ja haukkumisia koska vaikka miten kovaa juoksisi makkaranpala ei lähenisi yhtään eikä siitä saisi otetta..

Tällä viikolla alkoi taas yhden sortin laihdutusjakso, minimimäärä ruokaa ja lisää ulkoilua. Ja mitä siitä on seurannut? Jos otat askeleenkin keittiön suuntaan, hyökkää pieni koira eteisestä keittiöön häntä heiluen: JEE! Mä saan ruokaa! Ruokaa! Ruokaa! Ja kun meneekin aivan muualle kuin keittiöön, niin masentunut pikku koira kääntyy niiltä kannoiltaan ympäri ja raahustaa maansa myyneenä häntä alhaalla, kuono lattiaa viistäen takaisin petiin eteiseen. Ja jos taas menetkin keittiöön ja avaat vielä jääkaapin oven, niin ennenkuin ehdit sanoa juuta tai jaata, niin on jaloissa yltiöpäisen iloinen pikku koira häntää heiluttamassa ja kuolaamassa: Ruokaa..aa..aa.. MÄ KUOLEN NÄLKÄÄN!!

Mutta toivottavasti tämänkertaisen laihdutuskuurin tuloksena olisi aavistuksen verran laihempi otus ja että löytäisimme sen kultaisen keskitien ruoan määrässä, joka on huomattavasti paljon vähemmän kuin viitteelliset määrät tän kokoiselle mörssärille.