Olin joskus lukevinani eräästä nimeltä mainitsemattomasta kissablogista, että kissan ihmiset näkevät vaivaa viedäkseen kissansa aktiviteetteihin vaikka metsään ja ties mihin nöhheikköön. Siitäkös itse mietin, että enpä minä kovin paljon näe vaivaa sen eteen, että koira saisi uusia aktiviteettejä. Se kun tuppaa jäämään siihen peruslenkkeilyyn ja pelloilla haisteluihin.
Mutta olenpas nyt sitten parina viimeisenä päivänä selvitellyt koirien uimapaikkoja ja yksi sellainen löytyikin tästä aivan melkein nurkalta. Ja netin mukaan sinne olisi helppo ajaa ja lampi löytyisi myös helposti polkujen päästä. Noh. Eikun tuumasta toimeen. Koira takakonttiin ja menoksi, kun kerrankin aurinko paistoi ja oli lämmintä..
 |
| Vai oliko se sittenkin tuonne.. |
 |
| Ja täältä se jostain pitäisi sitten löytyä.. |
 |
| Eiih.. Myö eksyttiin. Piti olla montun pohjalla mutta olimmekin aika korkeuksissa puiden latvojen yläpuolella.. |
 |
Haahuiltuamme metsikössä kymmenminuuttisen jos toisenkin kävellessä polkuja ristiin ja rastiin paikansimma lammen koiranhaukunnan perusteella. Onneksi koirat haukkuivat, muutoin olisimma olleet pulassa Nakin kanssa.
 |
| Nakkis miettii, että uskaltaisko vaiko ei |
Uskalsi sittenkin..
|
Pienen alkuläträilyn jälkeen Nakkis haki keppiä jo kuin vanha tekijä. "Pelastusköysi" oli mukana uintireissuilla varmuuden vuoksi, ettei se olisi lähtenyt pidemmälle yksinään. Kerran sillä jo alkoi keula nousta turhankin korkealle, kun ei tajunnut, että myös vedessä voi kääntyä samalla uiden. Jos ei olisi ollut narua, niin olisi koiraparka vallan mennyt umpsukkeluksiin.
Kotimatka meni paremmin, löytyi juurikin se polku joka kartan mukaan vei suoraan pysäköintipaikalle mutta ei sitä aina voi mennä helpoimman tien mukaan vaan suoraan ryteikköä kohti.. Eiku miten se meni??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti