tiistai 19. tammikuuta 2016

Elämää yhden koiran kanssa



Tiedoksi niille, jotka eivät tiedä niin jouduin luopumaan olosuhteiden pakosta mamman niin parhaasta mäynäkoinasta Hippulan pennusta, Martasta, ainoasta elävästä muistosta joka siitä jäi.

Ikävä on kova mutta toivottavasti se hellittää ajan kanssa ja toiveissa olisi, että joku päivä pääsisin katsomaan Martsia :)




1 kommentti:

  1. On takkuulla ikävä... :( Seon se luopuminen aena kova paekka,tuljpa se sittä mitenkätahhaan sano äet. Hilla varmaan kuitennii lohuttaa ikävässä.Koetahhan jaksella <3 Ja jos on toeveessa piästä Marttoo kahtommaan ni johan se sehhii voemija antaa :)Lähetän sulle tiältä lämpimän lipasun lohuks!

    VastaaPoista