Tämä pätee yleensä koiriin (tai ainakin niihin, joita minulla on ollut). Jos jotakin täytyy koiralle opettaa, niin viimeistään lahjonta nameilla saa koiran tekemään mitä ihminen tahtoo, jopa jästipäinen mäyräkoira tottelee.
Mutta entä kissa? Se ei ota kuuleviin korviinsakaan uhkailuja, saati kiristystä eikä ainakaan lahjontaa. Sen ylimielinen ilmekin jo kertoo, et pidä sää vaan ne namis, mää teen mitä mä teen etkä sä siihen puutu. Piste!
Viime päivinä olemme "keskustelleet" Kisipaun kanssa siitä, että saako keittiön pöydällä oleskella. Minun mielestä kissan ei tarvitse oleskella keittiön pöydällä, jonka äärellä MINÄ syön tai luen.. Yök! Sanon minä.
Mutta mitä sanoo kissa? Kurnauskis, minä istun pöydällä, kun minua huvittaa! Ja vähintään kerran päivässä se jää kiinni itseteosta eli makoilemasta sillä kielletyllä alueella eikä siihen auta uhkailut, kiristykset eikä lahjonta (pikku kisipau mamman rakas karvapumpula, ethän ikinä enää mene pöydälle, ethän?? Tai muuten käy huonosti.. ) ;) Ja ellei jää kiinni heti verekseltään, niin pöydälle unohtunut kaulahuivi kertoo, että sen päällä on minun poissa ollessa ollut joku karvainen olento ja ei, se ei ole Nakkis koska sillä ei ole valkoisia pitkiä karvoja (vaikka sekin kyllä alkaa jo harmaantua)..
 |
| Minähän istun tässä, jos minua huvittaa! |
Hih, hii! Hauskaa teillä. Hiukanko naurattaa vahingoniloisesti. Ei meillä vaan koskaan... Laita sitruunoita ja limejä pöytä kukkuroilleen. Meillä tepsii joskus.
VastaaPoistaEipäs hihitellä siellä, tämä eri vakava asia ;) Mutta pitänee joskus testata toimisko noi sitrushetelmät tämän pöydänvaltaajan kohdalla..
PoistaMinnin blogissa olisi teille pikku tunnustus:)
VastaaPoistaMeidän neiti oppi tavoille kun olin nostanut sen pois pöydältä noin 150 kertaa...
Kiitos tunnustuksesta :)
PoistaJa ehkä en siis ole riittävästi joutunut nostelemaan kattia pois pöydältä, nii se ei oo vielä oppinu talon tavoille..