Odottelua..

Odottavan aika on pitkä ja sen olen jälleen kerran muistanut. JOS Hippavimpula on tiine, niin sitten mennään kohta jo puoliväliä siitä ajasta. Merkit kyllä antavat olettaa, että jotakin masussa tapahtuu tai sitten muuten vain hormoonit hyrräävät. Neiti Näpsänkäinen haluaisi koko ajan olla sylissä, vähintäänkin jaloissa pyöriä eikä hetkeksikään laske pois näkyvistä.

 

Myös ulkona haistellaan jokainen ruohonkorsi ja hiimaillaan ilman mitään kiirettä, ei edes lähdetä oravan perään, joka juoksee tien yli.. Perin kummallista! Yleensä Nakki säntää sen siliän tien oravan perään haukulla ja ties millä älämölöllä.

 

Myös ruokahalu on kasvanut eikä se nyt minun mielestä vielä mikään lihava ole. Vaikka aamulla tapaamamme koiratuttu sanoi, et kyl se muuten on lihonu ja tissitki kasvanu :D

Että mikähän emakko tästä tuleekaan..

 

Siispä odottelemma.. Syyskuun alussa on laskettu aika ja siihenhän on aikaa... aivan liian paljon.