Elämää yksikätisenä

Eipä sitä kovin arvosta, kun on kaksi kättä käytössä vasta sitten kun toinen on poissa pelistä. Ei voi tehdä juuri mitään. Koneella kirjoittaminenkin käy melkein työstä, kun käsi ei kestä kovinkaan montaa minuuttia kirjoitusasentoa ja yhdellä kädellä kirjoittaminen on niin hidasta ja työlästä, ettei ole tosikaan.

Ei voi myöskään tiskata, eikä tehdä ruokaa, siivoaminenkin on hankalaa koska kädessä ei kovin paljoa ole liikkumavaraa mihinkään suuntaan ja kun kyseessä on paketoitu kyynärpää, niin täytyy olla eri varovainen, ettei tule särkylääkkeiden voimalla tehtyä asioita ja illalla huomaa käden olevan kipeä kuin mikä.. Tänään (järki hoi, äly älä jätä!) uattelin, että miepä laitan korvikset mutta olipa sitte semmoinen vimpsautus kädelle, että kyynärpää ärtyi siitä niin kovin että enpä saanu ensimmäistäkään korvista kiinni ja vieläkin juilii niin, että toivottavasti ei tikit ratkennu ja revenny. Että hilipatihippanhei!

Ei voi ajaa edes autolla, silloin sentään pääsisi neljän seinän sisältä pois mökkihöperöitymättä tämän pahemmin. Hyvä kun saa kiskottua aamulla vaatteet päälle ja sittenkin täytyy pitää hihattomia paitoja koska kyynärpäässä oleva sideharsotumpe on niin iso , ettei mene sitten mistään hihasta läpi. Takin hihasta puhumattakaan. Täytyykö tässä ostaa sellainen mummoviitta, josta tulisi vallan zorromainen olotila.. Tättärää! Zorro tulee pois alta risut ja männynkävyt.

Onneksi Nakki Napanderi on "mummolassa" hoidossa ainakin vielä tämän viikon, niin hiukan on helpompi yhden koiran kanssa vekslata ulos mennessä pantaa kaulaan ja sitten takaisin tullessa pois kuin että kaksi olisi häsläämässä ympärillä.

Vasta noin viikko takana saikkua käsileikkauksesta ja minä olen jo helisemässä, että mitä tässä tekisi. Ehkäpä röllötän sohvalla kuunnellen musiikkia ja lukien jotakin hyvää kirjaa. Tai maalaan, jos vain löydän pohjia jostain kaappien kätköistä. Enkä millään jaksaisi lähteä julkisilla niitä hakemaan, kun se kestää niin ikuisuuden. Eilen kävin tilaamassa passin ja sillä reissulla menikin sitten kolme neljä tuntia, juu olihan tuohon lähimpään keskukseen matkaakin valtaisat kolmisen kilometriä mutta elämä on yhtä odottamista julkisilla kulkiessa. Joko ne ovat myöhässä tai sitten etuajassa, niinkuin eilen ja siinäkin paloi aikaa hukkaan montakymmentä minuuttia.

Ehkä täytynee alkaa kahlaamaan Ruutu.fi:n ja Mtv3 katsomon ohjelmia läpi, löytyisikö sieltä jotakin ajanvietettä.. Taikka sitten lähden testaamaan Lumpparin kanssa kameraa lähipellolle ja toivoen, etten kaadu jöökelillä ja hajota käpälää vielä pahemmin.

Taidepläjäys

Ikävään juurtunut Öljyvärit n.55x45cm

Maalasin sitten pitkästä aikaa ja en nyt tiedä sitten saako tuosta mitään ajatusta kiinni, kun on yhtä kummajainen kuin kaikki muutkin tauluni..

Päiväretki lähimaastoon

Täytyihän sitä ikuistaa ensimmäisen reissu ihka uuden kameran kanssa, kun kävimmä päivälenkillä koirien kanssa ;) H tuumaili, että laita se kamera automaatille, nii selviät vähemmällä. Ai mistä? No siitä kameran päältä olevasta vimpstaakista. Ai siis tämä, tässähän lukeekin auto. Että tältä pohjalta joo.. :D

Ja törmäsimme melkein heti alkuunsa ystäväämme kukkelikuuhun, joka tepasteli jonkun matkan päässä kovin ylväänä ja kaikki tietävänä maailman tapahtumista. Ajatteli varmaan, että eihän toi emäntä osaa edes kuvata :P

Odottakaahan kun pääsen vauhtiin kameran kanssa, niin kuvia ja tarinaa tulee kyllästymiseen asti.. :D

Oi niitä aikoja..

..Kun Nakki oli näin pieeeeni töppöjalka. Juuri ja juuri Ikean rotasta isompi.

Ei tullut ölliäisiä

Surkeuksien surkeus! Jokin meni mönkään eikä pikkunakkeja tullutkaan.. Masusta löytyi yksi kuollut pentu ja olimma jo varautuneet leikkauttamaan Nakin mutta sitä ei tarvinnutkaan tehdä koska pentu oli tullut abortoivan lääkityksen myötä ulos. Nyt on päällä pitkä antibioottikuuri ja odottelemma rauhassa neidin parantumista ja toipumista. Kunhan tästä ruljanssista on selvitty, niin katsotaan mitä tuleman pitää, että otetaanko uusiksi vai ei.

Mutta on taas pilke silmäkulmassa, vauhtia töppösissä ja lelujakin täytyisi heittää loputtomiin asti, niin parantuminen näyttäisi olevan hyvällä mallilla :)

Tytöt päivystää

Ulkona on niin kirpsakka pakkanen, ettei sessekään siellä tarkene kauaa olla mutta mikäs sen rattoisampi päivän viettämistapa olisikaan kuin päivystää ikkunan ääressä sisällä lämpöisessä pihan tapahtumia.

Kahvia ja pullaa

Miten voi olla jotain niin tähtitieteellisen vaikeaa paistaa.. tai tehdä ylipäätään pullaa? Miksi joillain se onnistuu kuin Strömsöössä mutta minulla se menee aina pieleen jotenkin vaikka tekisi kuinka ohjeen mukaan. Ensimmäisestä erästä tuli kuivakoita pikkupullia (netistä luin, että se johtuu siitä että jauhoja laitetaan liikaa) ja tästä toisesta erästä isoja löysiä lehmänläjäpullia, joista sisus tursuaa yli äyräiden (näihin laitoin sitten vähemmän jauhoja) Kas näin:

Pitääkö tyytyä siihen, että tekee yksinkertaisimpia peruspyöryläpullia niin kauan, että hallitsee pullantekotekniikan?

Mutta hyviä ne oli joka tapauksessa. Mikäs sen oivallisempi iltapäiväkahvin kanssa olisikaan kuin vasta leivottu pulla, ulkonäöstä viis :)